Kun palasin yhteen mieheni kanssa vuoden eron jälkeen, kerroin etten halua odottaa lapsen yrittämistä kovin kauaa. Alle vuoden sisällä hän lupasi aloittaa suunnittelun, joka olisi siis sisältänyt esim. päämäärien ja taloudellisen tilanteen kartoittamista ennen ehkäisyn pois jättöä. Vuosi tuli ja meni eikä keskenmennettä vahinkoa luukuunottamatta tässä talossa ole lapsista kuultukaan. Ei, vaikka välillä yritän vihjailla että toive on edelleen vahva. Ei, vaikka olen suoraan kysynyt milloin tämä lupaus täytetään. Ei me lapsista taidettu puhua edes raskaana ollessani. Olen alkanut kuvittelemaan, että olen jotenkin mielenvikainen tämän "pakkomielteen" kanssa, miksi kukaan haluaisi jäädä suhteeseen missä ei lupauksia pidetä tai haluta sitoutua toiseen ja perheeseen. Kunnes iltasanomat pelasti minut, meitä on muitakin! Muitakin, jotka haluavat lapsen yksin parisuhteessa. Ihanaa! Tai siis ihanaa olisi jos meitä ei olisi ollenkaan. Mutta on mukavampi kärsiä kun tietää muidenkin kärsivän samassa tilanteessa.
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/eiko-kumppanisi-halua-lasta/art-1288472014338.html
Artikkelissa mainittuihin lapsenvastaisuuden syihin ("Olet hullu jos et halua!") en ota kantaa, vaikka uskonkin Ukon vastahakoisuuden johtuvan juurikin peloista ja mahdollisista lapsuuden perhemalleista. Kyllä se sitten pelkonsa voittaa kun uusi vahinko tapahtuu..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti