Illanistujaiset

Eilen olin "lähiömutsien" illanistujaisissa. Näin he siis itse itseään kutsuvat. Nämä yh-mammat, jotka kittaavat kaljaa päivittäin lasten nukahdettua. Ostarin juopot ovat kaikki näiden baarikavereita, ja baarissa sitä aikaa tuleekin vietettyä viikoittain, "kun mullakin täytyy olla omaa aikaa". Joka viikonloppu? Miksi? Päätit tehdä lapsen, hoida se. Eniten vituttaa tämä asenne "vain äiti voi ymmärtää". Näin on varmasti monen asian kanssa: äidinrakkaus, synnytystuskat, suuri huoli, baby blues, mökkihöperyys jne. Mutta itse en menisi äitiydellä kehumaan jos en lapseni kanssa halua viettää yhtäkään viikonloppua, kalja ja kaverit menevät aina edelle ja lyhyen pinnan takia kommunikointi lapsen kanssa jäisi rääkymisen tasolle. Puhuttiin koulunkäynnistä ja nämä olivat kaikki niitä likkoja jotka "vetivät maikkoja pataan" ja keskiarvo roikkui jossain kutosen kulmilla. Olin ainoa koko porukasta, joka on edes harkinnut, saatika hakenut korkeakouluun. Aivan käsittämätöntä että nämä "vastuulliset aikuiset" roikkuvat Kelan tukien varassa, eikä aikomustakaan tehdä asialle mitään. Kyllä, täältä lapsettomana huutelen vaikken voi tietää kuinka raskasta se lähiöyyhoo-elämä on. Ukko kysyikin eilen "Onko vähän ulkopuolinen olo näiden lähiöäitien keskellä?" Kyllä on, ja olen helvetin ylpeä siitä.