Yksin yhdessä

Kun palasin yhteen mieheni kanssa vuoden eron jälkeen, kerroin etten halua odottaa lapsen yrittämistä kovin kauaa. Alle vuoden sisällä hän lupasi aloittaa suunnittelun, joka olisi siis sisältänyt esim. päämäärien ja taloudellisen tilanteen kartoittamista ennen ehkäisyn pois jättöä. Vuosi tuli ja meni eikä keskenmennettä vahinkoa luukuunottamatta tässä talossa ole lapsista kuultukaan. Ei, vaikka välillä yritän vihjailla että toive on edelleen vahva. Ei, vaikka olen suoraan kysynyt milloin tämä lupaus täytetään. Ei me lapsista taidettu puhua edes raskaana ollessani. Olen alkanut kuvittelemaan, että olen jotenkin mielenvikainen tämän "pakkomielteen" kanssa, miksi kukaan haluaisi jäädä suhteeseen missä ei lupauksia pidetä tai haluta sitoutua toiseen ja perheeseen. Kunnes iltasanomat pelasti minut, meitä on muitakin! Muitakin, jotka haluavat lapsen yksin parisuhteessa. Ihanaa! Tai siis ihanaa olisi jos meitä ei olisi ollenkaan. Mutta on mukavampi kärsiä kun tietää muidenkin kärsivän samassa tilanteessa.

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/eiko-kumppanisi-halua-lasta/art-1288472014338.html

Artikkelissa mainittuihin lapsenvastaisuuden syihin ("Olet hullu jos et halua!") en ota kantaa, vaikka uskonkin Ukon vastahakoisuuden johtuvan juurikin peloista ja mahdollisista lapsuuden perhemalleista. Kyllä se sitten pelkonsa voittaa kun uusi vahinko tapahtuu..?

Illanistujaiset

Eilen olin "lähiömutsien" illanistujaisissa. Näin he siis itse itseään kutsuvat. Nämä yh-mammat, jotka kittaavat kaljaa päivittäin lasten nukahdettua. Ostarin juopot ovat kaikki näiden baarikavereita, ja baarissa sitä aikaa tuleekin vietettyä viikoittain, "kun mullakin täytyy olla omaa aikaa". Joka viikonloppu? Miksi? Päätit tehdä lapsen, hoida se. Eniten vituttaa tämä asenne "vain äiti voi ymmärtää". Näin on varmasti monen asian kanssa: äidinrakkaus, synnytystuskat, suuri huoli, baby blues, mökkihöperyys jne. Mutta itse en menisi äitiydellä kehumaan jos en lapseni kanssa halua viettää yhtäkään viikonloppua, kalja ja kaverit menevät aina edelle ja lyhyen pinnan takia kommunikointi lapsen kanssa jäisi rääkymisen tasolle. Puhuttiin koulunkäynnistä ja nämä olivat kaikki niitä likkoja jotka "vetivät maikkoja pataan" ja keskiarvo roikkui jossain kutosen kulmilla. Olin ainoa koko porukasta, joka on edes harkinnut, saatika hakenut korkeakouluun. Aivan käsittämätöntä että nämä "vastuulliset aikuiset" roikkuvat Kelan tukien varassa, eikä aikomustakaan tehdä asialle mitään. Kyllä, täältä lapsettomana huutelen vaikken voi tietää kuinka raskasta se lähiöyyhoo-elämä on. Ukko kysyikin eilen "Onko vähän ulkopuolinen olo näiden lähiöäitien keskellä?" Kyllä on, ja olen helvetin ylpeä siitä.

Eipä tärpännyt

...vieläkään. Jälleen kerran, noin tunti raskaustestin ostamisen jälkeen (en onneksi ehtinyt tehdä, säästän ensi kiertoon) kuukautiset alkoivat. Vai alkoivatko? Käsittämättömän säälittävää tiputtelua normaaliin niagaraan verrattavissa olevaan vuotoon. Tätäkö tässä on nyt odoteltu? Muutamaa pientä tippaa 34 päivän kierron jälkeen. Eihän näin pitkää kiertoa ole olemassa! Jumaliste että ottaa päähän. Nuo pienet rusehtavat tipat tulivat ja pilasivat haaveilun ja odotuksen.

47 tuntia ja 40 minuuttia

... ovat siis kuukautiset myöhässä! Tekisi jo mieli rynnätä hakemaan testejä. Mutta en uskalla. Se raastava pettymys ja tyhjyys, kun testiin tulee vain yksi viiva. Tai siis minähän näen siinä aina kaksi viivaa, harhainen kun olen. Mutta oikeasti on vain yksi. Viime vuonna sain tietää kun menkat oli viikon myöhässä, ja Suomi oli voittanut jääkiekon MM-kisat. Se oli hieno viikko. Jos Suomi voittaisi taas niin niin ehkä olisin taas raskaanakin? Ihanaa, Leijonat!

Huomenta

Hämärää huomenta prinsessalta!

Tulipa näin aamusella mietiskeltyä unia. Tai siis ei unia mitä nähdään, vaan unta mitä nukutaan. Liian vähän. Aikaisemmin olen tarvinnut vähintään 10 tuntia unta yössä, muuten ei aamusta tule mitään. Ehkä osittain vuorotyönkin johdosta minusta on kehkeytynyt lähiaikoina vähäuninen energiapommi! Aikaisemmin menin nukkumaan puolenyön jälkeen ja heräsin puolenpäivän jälkeen. Nykyunet näyttävät enemmänkin tältä: Menin eilen (tai tänään) illalla nukkumaan 02:00. Heräsin 04:00, 05:00, 06:00, 06:30 ja viimeiseksi 06:55. Nyt kello on siis 07:12 (En tiedä mitä nuo bloggerin omat kellonajat bloggauksille on, pitää tutkia asiaa.). Ja olen pirteä! Tunnen eläväni vaikka nukuin alle 5 tuntia! Tätä päivää olen odottanut. Uneni ovat keskimääräisiä äiti-unia! Nyt vielä käärö herättelemään vartin välein, ei paljon haittaa!

Minä en enää ole väsynyt!

Käsitöitä

Sotkuhousut takaa, missä kaikki persoonalliset kohdat

Olen aina ollut käsityöihmisiä, mutta on tuntunut hölmöltä neuloa sukkia ja lapasia varastoon niin neulominen on jäänyt vähemmälle. Lähiaikoina olen kuitenkin innostunut, kun ystävälle on saapumassa vauvalähetys alustavasti 30.8. (Pieni olohuoneemme onkin tästä syystä muuttunut hengenvaaralliseksi sukkapuikkoloukoksi!) Kaikennäköisiä visioita on uudelle vaaville, joita en tässä voikaan paljastaa (tämä mamahan ei niitä vielä saa nähdä, vaikka onkin jo kuullut paljon) ja valmiitakin tumppuja ja sukkia on. Tänään sain ensimmäiset potkuhousut valmiiksi, jotka ristinkin "Sotkuhousuiksi" vielä vähän hakusessa olevan neuletaidon vuoksi. Toiset housut ovatkin jo kovaa vauhtia tulossa ja onnistuneen oloinen työn jälki johtunee siitä, että tein tällä kertaa ohjeen mukaan (Tiuhtis-pöksyjen suosittu ohje: http://www.kestovaippainfo.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=93929).

Innostuinkin neulomisesta niin, että tänään piti käydä kaupoissa etsimässä uusia, kivoja lankoja ja kaikennäköisiä tilpehöörejä uusiin käsitöihin. Oulunkylän kauppakeskusesta löytyikin ystävän esittelemänä huiman kokoinen lankakauppa, josta pääni meni ihan pyörälle ja päädyinkin ostamaan vain yksiin potkiksiin langat ja menemään myöhemmin järkytyksestä selvittyäni uudelleen katselemaan. Samalla reissulla suunta vielä Itikseen nappikauppaan hakemaan nappeja ja nauhoja, taas joutui vähän jarruttelemaan jos aion syödä vielä ensi viikollakin. Itiksessä pyöriessä tarttui vielä Faunattaresta pienelle hauvaprinsessallekin jotain hauskaa, jonka ostamista olen jo harkinnut vähän pidempään. Sattuipa hyvä tuuri, että juuri meidän prinsessa ei välitä, vaikka mamma pukee vähän väliä mitä ihmeellisimpiä vaatteita ja muuta rekvisiittaa. Puku on tosin juuri sen verran istuva, ettei huppu ihan yletä päähän, joten näyttää siltä kuin jättisammakko yrittäisi syödä koiran...

Hirviösammakon uhri

PS. Huomasinpa kirjoitettuani, että tämä kuvien siirtely tekstin keskellä ei ole mitään helppoa hommaa. Hermot meni mutta onpahan ainakin siellä päin, mihin ne halusin.

Harhaluuloja

Tänään oli taas kummallisia fiiliksiä. Koko päivä meni iloisesti hymyillen, kunnes Ukko kertoi käyneensä katsomassa tuttavan "pikku vauvelia"(poika 3kk). Itku tuli, ja moneen kertaan. On ne kivoja kun ei ole omia..? Mutta asiaan: Höpöksi olen tullut, tänään taas koko päivän ihmetelly oloja ja nipistelyjä. Todellisuudessahan mua vaan pierettää niin -keleesti.

Elän noin puolitoista viikkoa kuukaudesta harhaluuloisena, mielikuvitusmaailmassa. Se tekee vuodessa 18 viikkoa tai 4 ja puoli kuukautta. Vähän ovulaation jälkeen alkavat oireet ja maailma särkyy kuukautisten alkamiseen. Ovishan meni jo päälle viikko sitten, ja tässä on harhoja ollut jo muutaman päivän.

Keskenmenon jälkeen olen jokaisessa kierrossa ollut raskaana: kylläpäs pissattaa ja oksettaa (pahoinvointi on nykyään jokapäiväistä...), rinnat ovat vähän arat, vatsassa nipistelee ja muljuu (...pierukaasut!), väsyttää, ärsyttää, ja kuukautiset on kohta ainakin 2 tuntia myöhässä! Tässä kierrossa ei tosin vielä ole, mutta kyllä niillä on ollut tapana aina pelästyttää päivällä tai parilla. Viikon päästä taas jännätään. Jännätään niin että ne viimeistään stressin takia myöhästyy.

"Jos odotan päivän ennen kuin teen testin. Ehkä parempi odottaa viikko." ja seuraavaksi nähdäänkin apteekin kassalla raskaustesti kädessä. Tai kasa niitä. Se ensimmäinen voi olla väärä negatiivinen. Tai neljä ensimmäistä. Nythän testejä voisi hakea jo valmiiksi tänne kotiin jos niitä ei tarvitsisi aina piilottaa.

Aina raskaana

Hei!

Minä olen se nuori nainen, joka...

... itkee lastenvaateosastolla
... tulee lääppimään vauvamahaasi kadulla
... hengailee puiston reunalla tuijottaen lapsikatrastasi
... ajaa päin toista autoa tuijottaen lapsikatrastasi
... kuullessaan raskaudestasi käytännössä muuttaa luoksesi asumaan
... tarjoaa apua KAIKESSA lapseen liittyvässä (voin myös yrittää imettää jos et itse jaksa!)
... kyselee myös tuntemattomilta vastasynnyttäneiltä repeämiset, imetyksen onnistumiset, pisteet ja muut henkilökohtaiset asiat.

Minä olen AINA raskaana. Tai siis en oikeasti. Luulen vain.