HUPS

Ohoh, ostin vahingossa kantoliinan. Piti vaan katsella... Mutta rakastuin! Onneksi ostin myös kaverin tulevalle vauvalle jotain "pientä", niin ei tarvitse selitellä miksi meille tulee kohta vaippatalon paketti postissa. Ja kyllähän noita tarvikkeita on kasaantunut muutenkin vuosien aikana. Juuri kannoin turvaistuimen vintille. Eipähän tarvitse sitten (kun? jos? helmikuussa!?) sijoittaa niin paljon.

Tässä vielä linkki kantoliinan kuvaan.
http://www.vaippatalo.fi/cat/images/boba_wrap-pink-500_1111_637.jpg

Vähän jännittää...

Tällä kertaa tämä valeraskaus alkaa tuntua jo epäilyttävän aidolta. Negatiivinen testi tosiaan tuli, vaikka kontrolliviivaakaan tuskin erotti. En ole vielä uskaltanut tehdä uutta koska jos minä tiedän raskaudesta, joudun kertomaan Ukolle ja jos se ottaa samanlaisen asenteen kuin viimeksi, alkuraskaudesta tulee helvettiä. Joten leikin olevani raskaana vielä pari, kolme viikkoa ja jos kuukautisia ei ole kuulunut, teen uuden testin. Eipä tarvitse odottaa ultraakaan niin kauan.

Mutta, niin. Oksensin lauantaina mennessäni töihin! Ja tänään pamahtivat rinnat kipeäksi. Enkä pysty käymään paskalla kun nipistelee vatsaa kun ponnistelee. Ja ostin kolme pussia salmiakkia. Eikä tee mieli tupakkaa. Oliskohan jo tärpännyt.... :))) Viikkoja olisi 5+5 jos tämä olisi totta, joten olen ihan hissukseen ja myhäilen tänne keskenäni. Katsotaan nyt...

Ja taas...

negaa pukkaa. Tai siis minähän näen siinä viivan, mutta ei se siinä oikeasti ole. Ärsyttävää kun tietää olevansa hölmö ja näkevänsä harhoja. Ehkä se vuoto alkaa tänään.

Ukko on taas pois!

Meillä on aikaa vievä harrastus. Tai Ukolla on. Kesälomat on pätkitty muutaman päivän mittaisiksi pitkin kesää. Reissuun lähdetään suoraan töistä ja kotiin tullaan viimeisillä mahdollisilla tunneilla. "Reissu" voi tarkoittaa viikonloppua tai kahta viikkoa kerrallaan. Arki-illat ja viikonloput hän on poissa, hyvä jos ehtii kotiin nukkumaan. Mukaan pääsee jos jaksaa hengailla kummallisissa huuruissa ja auringonpaisteessa koko viikonlopun nääntyen nestehukkaan, juotavaksi kun lähinnä olisi kaljaa tarjolla. Ihmiset tiuskivat toisilleen kiireessä ja kuumassa. Jos sataa, mitään ei tapahdu ja kaikki nukkuvat. Parhaassa tapauksessa ilmassa väreilevä jännitys päättyy alle 6 sekunnin jälkeen riemuun, jonka jälkeen alkaa taas kiire ja tiuskiminen.

Tämä ei ole kaljanjuontikilpailu, tämä on kiihdytysajoa. Se pahanhajuinen ja kamalaa meteliä pitävä harrastus varastaa mieheni joka kesä. Jään yksin kotiimme hoitamaan koiraa, sisustamaan, neulomaan ja siivoamaan. Tämä on myös mieheni mukaan suurin syy, miksi lapsia ei voi hankkia. Kun on niin paljon pois. Ihan vinkkinä, mukana reissaa jo nyt yksi lapsiperhe joka on homman saanut toimimaan. Miksi me emme saisi? Eikä se kolmen kuukauden vuosittainen yksinhuoltajaelämä välttämättä maailmaa kaataisi jos emme tottuisi reissaamaan lapsen kanssa. Miehen näkökulmasta tosin olisi inhottavaa olla pois lapsen luota niin paljon, mutta voihan ne viikonloput ottaa vaikka lomana perhe-elämästä. ;)

Viime vuonna mukana reissussa, rv12+0.

Tommonen turvotusraskaus takas, kiitos :)

Väsyttää

Olen niiiiiiiiin väsynyt tähän ainaiseen menkkamyöhästelyyn! Tänään jos ei ala, on vuoto vielä viime kierrostakin (melkein viikon myöhässä jo viime kerralla). Puolet ajasta tuijottelen into pinkeänä mahaa ja kuulostelen, josko alkaisi jo nipistelemään mutta pian toiveajattelutuokion jälkeen sanon itselleni, ettei se ole mahdollista. Miten voisin muka olla tässä kierrossa raskaana, kun seksiäkin on harrastettu vähemmän kuin vuoteen jonka aikana ei ole tärpännyt. Hitto kun ei tiedä miten päin olisi. Aamulla testaan, jos ei töissä ala.

Yksin yhdessä

Kun palasin yhteen mieheni kanssa vuoden eron jälkeen, kerroin etten halua odottaa lapsen yrittämistä kovin kauaa. Alle vuoden sisällä hän lupasi aloittaa suunnittelun, joka olisi siis sisältänyt esim. päämäärien ja taloudellisen tilanteen kartoittamista ennen ehkäisyn pois jättöä. Vuosi tuli ja meni eikä keskenmennettä vahinkoa luukuunottamatta tässä talossa ole lapsista kuultukaan. Ei, vaikka välillä yritän vihjailla että toive on edelleen vahva. Ei, vaikka olen suoraan kysynyt milloin tämä lupaus täytetään. Ei me lapsista taidettu puhua edes raskaana ollessani. Olen alkanut kuvittelemaan, että olen jotenkin mielenvikainen tämän "pakkomielteen" kanssa, miksi kukaan haluaisi jäädä suhteeseen missä ei lupauksia pidetä tai haluta sitoutua toiseen ja perheeseen. Kunnes iltasanomat pelasti minut, meitä on muitakin! Muitakin, jotka haluavat lapsen yksin parisuhteessa. Ihanaa! Tai siis ihanaa olisi jos meitä ei olisi ollenkaan. Mutta on mukavampi kärsiä kun tietää muidenkin kärsivän samassa tilanteessa.

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/eiko-kumppanisi-halua-lasta/art-1288472014338.html

Artikkelissa mainittuihin lapsenvastaisuuden syihin ("Olet hullu jos et halua!") en ota kantaa, vaikka uskonkin Ukon vastahakoisuuden johtuvan juurikin peloista ja mahdollisista lapsuuden perhemalleista. Kyllä se sitten pelkonsa voittaa kun uusi vahinko tapahtuu..?

Illanistujaiset

Eilen olin "lähiömutsien" illanistujaisissa. Näin he siis itse itseään kutsuvat. Nämä yh-mammat, jotka kittaavat kaljaa päivittäin lasten nukahdettua. Ostarin juopot ovat kaikki näiden baarikavereita, ja baarissa sitä aikaa tuleekin vietettyä viikoittain, "kun mullakin täytyy olla omaa aikaa". Joka viikonloppu? Miksi? Päätit tehdä lapsen, hoida se. Eniten vituttaa tämä asenne "vain äiti voi ymmärtää". Näin on varmasti monen asian kanssa: äidinrakkaus, synnytystuskat, suuri huoli, baby blues, mökkihöperyys jne. Mutta itse en menisi äitiydellä kehumaan jos en lapseni kanssa halua viettää yhtäkään viikonloppua, kalja ja kaverit menevät aina edelle ja lyhyen pinnan takia kommunikointi lapsen kanssa jäisi rääkymisen tasolle. Puhuttiin koulunkäynnistä ja nämä olivat kaikki niitä likkoja jotka "vetivät maikkoja pataan" ja keskiarvo roikkui jossain kutosen kulmilla. Olin ainoa koko porukasta, joka on edes harkinnut, saatika hakenut korkeakouluun. Aivan käsittämätöntä että nämä "vastuulliset aikuiset" roikkuvat Kelan tukien varassa, eikä aikomustakaan tehdä asialle mitään. Kyllä, täältä lapsettomana huutelen vaikken voi tietää kuinka raskasta se lähiöyyhoo-elämä on. Ukko kysyikin eilen "Onko vähän ulkopuolinen olo näiden lähiöäitien keskellä?" Kyllä on, ja olen helvetin ylpeä siitä.