Ukko on taas pois!

Meillä on aikaa vievä harrastus. Tai Ukolla on. Kesälomat on pätkitty muutaman päivän mittaisiksi pitkin kesää. Reissuun lähdetään suoraan töistä ja kotiin tullaan viimeisillä mahdollisilla tunneilla. "Reissu" voi tarkoittaa viikonloppua tai kahta viikkoa kerrallaan. Arki-illat ja viikonloput hän on poissa, hyvä jos ehtii kotiin nukkumaan. Mukaan pääsee jos jaksaa hengailla kummallisissa huuruissa ja auringonpaisteessa koko viikonlopun nääntyen nestehukkaan, juotavaksi kun lähinnä olisi kaljaa tarjolla. Ihmiset tiuskivat toisilleen kiireessä ja kuumassa. Jos sataa, mitään ei tapahdu ja kaikki nukkuvat. Parhaassa tapauksessa ilmassa väreilevä jännitys päättyy alle 6 sekunnin jälkeen riemuun, jonka jälkeen alkaa taas kiire ja tiuskiminen.

Tämä ei ole kaljanjuontikilpailu, tämä on kiihdytysajoa. Se pahanhajuinen ja kamalaa meteliä pitävä harrastus varastaa mieheni joka kesä. Jään yksin kotiimme hoitamaan koiraa, sisustamaan, neulomaan ja siivoamaan. Tämä on myös mieheni mukaan suurin syy, miksi lapsia ei voi hankkia. Kun on niin paljon pois. Ihan vinkkinä, mukana reissaa jo nyt yksi lapsiperhe joka on homman saanut toimimaan. Miksi me emme saisi? Eikä se kolmen kuukauden vuosittainen yksinhuoltajaelämä välttämättä maailmaa kaataisi jos emme tottuisi reissaamaan lapsen kanssa. Miehen näkökulmasta tosin olisi inhottavaa olla pois lapsen luota niin paljon, mutta voihan ne viikonloput ottaa vaikka lomana perhe-elämästä. ;)

Viime vuonna mukana reissussa, rv12+0.

Tommonen turvotusraskaus takas, kiitos :)